Historia

Meidän kaksi kaupunkia ovat monella tapaa samanlaisia. Molemmat saivat keskiaikana kaupungin oikeudet kansainvälisen kaupankäynnin tukipisteinä. Molempien kaupunkien näyttävin rakennus liittyy Norjan kuninkaaseen Olavi Pyhään eli Olavi Haraldinpoikaan: Tallinnassa on Pyhän Olavin eli Olevisten kirkko, Viipurin linnassa Pyhän Olavin kirkon kellotapuli. Molemmat kaupungit ovat nauttineet aikoinaan laajaa autonomiaa ja saavuttaneet merkittävän aseman, mutta kärsineet pahasti sodissa ja joutuneet alistumaan vieraan vallan alle. Molemmat kaupungit ovat olleet isoja kauppakaupunkeja itäisellä kauppareitillä, jota pitkin tavaroita toimitettiin Bergenin, Lontoon ja Lissabonin muodostamalta linjalta keskiaikaisen Venäjän merkittäviin kauppakaupunkeihin Novgorodiin ja Pihkovaan, Moskovan pajareita unohtamatta.

Millaisia suomalaisia tavaroita ennen vanhaan Tallinnan tuotiin? Vanhoissa satamatullikirjoissa on lueteltu kymmenittäin erilaisia tavaranimikkeitä, luettelossa on mainittu mm. härät, lehmät, vasikat, hevoset, lampaat ja vuohet, siat ja porsaat, silava, lehmän- ja lampaanvuodat tai hylkeenrasva, suolatut tai savustetut lohet, silakat ja lahnat – suurin osa varmasti raaka-aineina vauraalle väelle herkkuruokien valmistamiseen.

Kaupankäynnin kukoistuskausi kesti aina Liivinmaan sotaan saakka, jolloin Moskovan suuriruhtinas Iivana Julma yritti valloittaa ja ryöstää maamme ja kaupunkimme, mutta kärsi pahan tappion ja joutui vetäytymään Suomenlahden rannoilta, jättäen nämä alueet Ruotsin hallitsemiksi. Mutta kaupankäynti väheni jyrkästi. Pohjansodan jälkeen alkoi Suomenlahden pikkuhiljaa etenevä muuttaminen Suomenlahdesta Venäjänlahdeksi, kun vatjalaiset, inkerikot ja karjalaiset joutuivat Venäjän vallan alle. Tsaarin-Venäjän valtakauden alku oli Suomelle suuriruhtinaskunnan melko itsenäisen aseman johdosta edullisempaa aikaa kuin Virolle, koska Narvan kaupunki siirrettiin meillä Venäjän vallan alle ja tsaarin vallankauden lopulla käynnistyi venäläistäminen täydellä vauhdilla koko Suomenlahden rannikolla.

Lyhyt itsenäisyyskausi kahden maailmansodan välisenä aikana toi Tallinnaan ja Viipuriin uuden kukoistuskauden. Toinen maailmansota tuhosi kuitenkin melkein kaiken, mitä itsenäisyyden aikana pystyttiin saavuttamaan. Tallinnassa raunioituivat 9. maaliskuuta 1944 järjestetyn laajan ilmahyökkäyksen seurauksena melkein 5000 rakennusta ja kaupungin Puna-armeijan toimesta ”vapauttamisen” jälkeen muutti tänne niin paljon venäläisiä, että virolaiset olivat ruplakauden lopulla omassa pääkaupungissaan selkeänä vähemmistönä. Viipurin kohtaloa voi verrata pikemminkin Narvan vaiheisiin, jota pommitettiin jopa raivokkaammin kuin Tallinnaa ja jonka asukkaat vaihtuivat melkein kokonaan Venäjältä saapuneisiin uusasukkaisiin. Venäjä vei sodan jälkeen Virolta Petserin ja Jaanilinnan eli Ivangorodin, Suomelta Viipurin ja Petsamon. Meillä on, mitä muistaa.